Kirjoittaja Aihe: Viljelläänkö täällä niitä ampiaisia  (Luettu 2653 kertaa)

Sari Maanhalla

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 1
    • Profiili
Viljelläänkö täällä niitä ampiaisia
« : 14.06.16 - klo:21:52 »
Tuntematon ihmisolento ilmestyi pihamaalle, ja tervehtimättä avasi keskustelun terhakkaalla ja suoralla kysymyksellään viljelläänkö täällä niitä ampiaisia? Tilanne oli sen verran vino ja eriskummallinen, ja kysymys yllätysheittona kuuloluilleni artikuloitu, että ajattelin sen olevan huumoria ja hymyilin kohteliaasti vastaukseksi.

Sitten puhuttiin niitä näitä ja selvisi, että edessäni oleva tuntematon ihmisolento olikin naapuri kilometrin päästä. Ja taas juteltiin. Hän oli hieman hermostunut ja levoton, joten keskustelu poukkoili totuttuja onpas ollut sellainen ja sellainen sää -polkujaan, kunnes ampiaiskysymys tiuhaisi terävänä pistona uudelleen tuntuville.
   Vielä tässä vaiheessa minä olin täysin tajuamaton tollo sen suhteen, että seurassani olevan tuntemattoman ihmisolennon maailmankuva oli tosiaankin sen sorttinen, että hän piti kaikkia lentäviä ja surisevia olentoja ampiaisina, joten luulin toistetun kysymyksen kuullessani, että kyseessä on joku minulle entuudestaan tuntematon naapurihuumorilaji, jota en vain ymmärrä. Tällä kertaa kysymyksen kuultuani nauroin hyväntahtoisesti ja vastasin jopa, että ei täällä mitään ampiaisia viljellä.

Naapuri kävi levottomammaksi ja halusi tietää, että mitä ötököitä täällä sitten on. Ja lamppuni syttyi. Hän oli kuullut toiselta naapurilta, että minulla on mehiläisiä eli hänen kielellään joitain ötököitä, niitä ampiaisia, laatikossa. Jostain kumman syystä hän oli sekoittanut ampiaisen ja mehiläisen, ja vaikka avasin hänelle asiaa, hän ei suostunut muuttamaan kantaansa. Mehiläiset ja ampiaiset olivat hänelle sama asia. Hän oli jokseenkin tuohtunut, sillä toissa vuonna, saattoi olla siitäkin vielä vuosi taaksepäin, joskus kuitenkin useita ampiaisia oli tullut heidän mökkiinsä sisälle ja mökkinaapuri halusi tulla paikan päälle kertomaan, että ne ovat varmasti juuri niitä minun viljelemiäni inhottavia ampiaisia.
    Yritin kertoa hänelle aiheesta lisää, niin ampiaisista kuin mehiläisistäkin, mutta se oli kuin olisi seinälle puhunut, tosin seinilläkin on kuulemma korvat. Viljelläänkö täällä niitä ampiaisia vai ei, hän vielä lopuksi tivasi, ja tietenkin vastasin, että ei, johon hän hämmentyneenä syyttelemään, että justhan sinä sanoit, että täällä on niitä... Ymmärsin, ettei keskustelua voinut jatkaa.
   
Puolestaan toisen naapurin koiran selkään oli ilmestynyt tuntematon suurehko puremajälki, josta oli ihan karvaa irronnut. Jokapäiväisen tavallisen keskustelun lomaan tämä koiranomistajanaapuri ujutti kuin ohimennen kysymyksen, että ei ne varmaan ne sinun mehiläiset sellaista puremajälkeä tee? Hetken hiljaisuuden jälkeen kysymys hieman muuttui, että voisko ne kuitenkin....
    Monia muita vastaavia kohtaamisia on kohdalle sattunut ja lähinnä ne ovat hymyilyttäneet lempeästi. Niin paljon ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä, joista ihmiset eivät edes halua luopua. Toki suurin osa kanssaihmisistä suhtautuu mehiläistarhaukseen hämmentyneellä myönteisellä kiinnostuksella, mutta kuitenkin olen tietyissä vuorovaikutustilanteiksi kutsutuissa arkikohtaamisissa ottanut matalan profiilin linjan jääden salaisesti mehiläistarhaajaksi ollen mieluummin tulematta ulos kaapista.  :-X ;)
   
Eräs vanha emäntä ja ystäväni kutsuu leikkimielellä mehiläisiä satiaisiksi ja se onkin meidän arkipäivämme hölmöä huumoria, kun hän kyselee minulta, miten satiaiseni voivat. Satiainen onkin hyvä salakoodi, jos haluaa pitää naapuruston tyynen tyytyväisenä mehiläisten osalta ;D
   Sana kun leviää, niin kohta pihamaalleni rientää joku tiitterä naapuri tuohtuneena kyselemään, että täälläkö viljellään niitä satiaisia... Joskus erilaisia väärinkäsityksiä ja jopa hysteerisiä mehiläis/ötökkäennakkoluuloja kohdatessa tuntuukin lähinnä siltä, että mieluiten julkisesti tunnustaisikin omaavansa satiaisia kuin mehiläisiä.  ;D