Kirjoittaja Aihe: Scientic beekeeperin kokemuksia varroan kestävistä  (Luettu 1965 kertaa)

jiihoo II

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1185
    • Profiili
.
Scientific beekeeperistä ( Randy Oliver)  on tullut USA:ssa merkittävä auktoriteetti mehiläishoidossa. Hän tekee puolitieteellsiiä kokeiluja 1000 pesän tarhassaan. Hän on perustanut avoimen säätiön rahoittamaan tutkimuksia ja kokeiluja.
Puolitieteellisyyksillä tarkoitan sitä, että hän tekee riuskalla aikataululla kokeilujaan ja julkaisee niistä tuloksia. Yliopistolla menee hyvinkin 5 vuotta että jotain raportoidaan.

Varroaa kestävien mehiläisten kokemuksistaan hän kirjoittaa tähän tapaan:


Hänellä niin kuin monella muullakin oli kova usko varroaa kestäviin mehiläisiin.  Kokemukset ovat muuttaneet käsitystä ja tuoneet karua realismia .

(Jo yliopistotutkimus 2004 s paljasti, että avoimen parituksen emot ja ensimmäisen polven hybridit eivät juurikaan poikkea tavallisista mehiläisistä)

VHS mehiläiset ovat sellaisia että ne haistavat kennokannen läpi punkin ja sitten ne repivät kannen auki. Randy osti puhtaita emoja, ja kasvatti niistä tyttäriä. Emot pyrkivät myös herkästi uusimaan emonsa.

Ensimmäisen sukupolven risteytykset eivät juurikaan torjunneet punkkia, ja itse hunajapesinä ne olivat kehnoja.

Sitten hän keinosiemensi VHS x puhdistusintoinen, ja siitä tuli loistava pesä, joka pärjäsi punkille ilman käsittelyä. Hän risti sen "unelma-emoksi".


Hän mainitsee myös tiukan sisäisen siitoksen ongelmista. Parikin mehiläiskantaa, jotka on jalostettu torjumaan varroaa, on jalostettu niin pitkälle, että mehiläisen normaalit ominaisuudet on menetetty.
« Viimeksi muokattu: 02.03.17 - klo:10:08 kirjoittanut jiihoo II »

jiihoo II

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1185
    • Profiili
Vs: Scientic beekeeperin kokemuksia varroan kestävistä
« Vastaus #1 : 02.03.17 - klo:09:54 »
.
Mitä  tästä on opittavaa

- Kuten muistakin tiedoista selviää, on jokseenkin mahdoton aloittaa varroaa kestävien mehiläisten pitoa, sillä liian pieni alkujoukko jalostustyössä johtaa sisäiseen siitokseen ja muiden hyvien ominaisuuksien katoamiseen.


-  saksalaisessa tutkimuksessa selvisi, että VHS mehiläispesässä on alle 1% sellaisia mehiläisiä, jotka älyävät rikkoa kennokannen jonka alla on punkki. 10 muuta kyllä jatkavat sen jälkeen puhdistusta, kun yksi on rikkonut kannen.

- on hyvä tuuri, jos tällainen rikkojageeneillä varustettu toukka sattuu toukan siirtoneulaan kun emoja kasvattaa.

- Suomen lyhyt kesä ei ole ihan sopiva emonjalostukseen. Miten täällä voisi onnistua?


Suurin pulma on siis varroaa sietävien tyttärien paritus. Kumpi on helpompaa, antaa punkkimyrkkyä vai tehdä kalliit paritusoperaatiot.

« Viimeksi muokattu: 02.03.17 - klo:09:57 kirjoittanut jiihoo II »