Kirjoittaja Aihe: Talvipäivät 2015, muistiinpanoja, sunnuntai  (Luettu 3858 kertaa)

marikoistinen

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 226
    • Profiili
Talvipäivät 2015, muistiinpanoja, sunnuntai
« : 27.01.15 - klo:10:38 »


SUNNUNTAI


Päivä alkaa paikalla olevien firmojen lyhyillä esityksillä. Ensimmäisenä on Mia Bruce, joka kertoo heidän yrityksestään: rahtilinkousta, vahansulatusta, kehien rakennusta jne. http://www.marbacka.fi/?page_id=20

Sitten Hunajayhtymä ja Aapo Savo. Savo kertoo yrityksen pitkästä ja pitkäjänteisestä historiasta. Vuosittain hunaaa myydään n. 450 tonnia, josta 75% suomalaista. Tunnetuin tuote on suomalainen kukkaishunaja. Asiakkaita ovat suomalaiset kaupparyhmät ja elintarviketeollisuus (joka ostaa ulkomaalaista hunajaa).

Viime vuosina Hunajayhtymä on panostanut mm. hunajapakkauksiin.

Hunajayhtymällä on mehiläishoitajille tarvikekauppa. Fyysinen myymälä on uudistunut, mutta myös nettikauppaan on haluttu panostaa.

Suomalainen lähihunaja -brändi on paitsi hunajapurkki, niin siihen kytkeytyy myös muuta materiaalia tuottajien hyödynnettäväksi.

Hunajan sopimustuottajiksi ovat kaikki tervetulleita.
http://www.hunaja.fi/

Pekka Paajanen Lahtisen vahavalimo.107-vuoden kokemuksella. Monille firma lienee tuttu erityisesti mehiläisvahan ansiosta (ja nettikaupassa näkyvä tekijä ovat askartelutarvikkeet), mutta toki toimintaan kuuluu myös mm. mehiläishoitotarvikkeet ja muut mehiläishoitoon liittyvät tarvikkeet.

Oma mehiläishoito on luomua, noin 150 pesää.
http://www.lahtisenvahavalimo.fi/

Juha Nuutero Mesimestareilta. Pesiä vajaa tuhat, mutta nyt ei ole ainakaan tarkoitus kasvattaa omaa mehiläishoitoa.

Nuutero muistuttaa Mesimestareiden hunajakartasta, johon kuka tahansa tarhaaja saa laittaa omat tietonsa. Karttaan on tullut juuri emonkasvatukseen liittyvä uudistus: jos myyt emoja, niin voi ruksata, että se kuuluu omiin palveluihin. http://www.mesi.fi/kartta/

Nettisivuilla on myös tarhakartta, johon voi halutessaan lisätä omat tarhansa. Voi hyödyntää paikallisesti, että missä on muiden pesiä.Samoin saa listauksen omista pesistään esim. pesätukihakemukseen, ainakin Nuutero on toistaiseksi saanut rahat tällä listauksellaan.

Mesimestarilla on tehty paljon kehitystyötä ja se auttaa myös asiakaspalvelussa, kun tiedetään, mistä puhutaan.

Anneli Salonen kertoo siitepölytutkimuksestaan
. Ensiksi perusteita mehiläisten siitepölyn keräämisestä. Mehiläiset lentävät yhden keruulennon aikana pääasiassa vain yhden kasvilajin kukissa. Näin kunkin kasvin siitepölystä tulee tietynväristä siitepölyä.

Siitepölynäytteitä kerättiin 2013 seitsemältä eri tarhaajalta. Siitepölyrakeet lajiteltiin värin mukaan eri ryhmiin. Ryhmät kuvattiin ja punnittiin ja niitä tutkittiin myös mikroskoopilla.

Annelin esityksestä voi tutkailla, mitä siitepölykasvaja näytteiden perusteella näytti olevan runsaasti eri paikkakunnilla.

Annelin mukaan yllättävin havainto oli leinikin siitepölyjen runsas määrä alkukesän näytteissä. Myös metsämarjojen siitepölyjä tulee alkukesästä paljon pesiin. Keskikesällä suurimmat: apilat, horsmat, mesiangervo, rypsi.

Hunajakukan ja vadelman siitepölyjä löytyi vähemmän kuin odotettiin. Anneli epäilee, että hunajakukan rakenne voi olla sellainen, ettei siitepöly jää mehiläiseen ja/tai siitepölyrae on niin pieni, että se ei jää loukkuihin. Myös löytyvät vadelman siitepölyt ovat pieniä, joka voisi viitata ehkä siihen, että mehiläiset keräävät vadelmasta mettä niin vauhdilla, ettei siitepölyä malteta kerätä.

Pelkästään värin avulla voi olla silti todella vaikea erottaa sitä, mistä kasvista siitepöly on peräisin. Eri kasveilla voi olla hyvin samanväristää siitepölyä.

Toisaalta myös monella kasvilla siitepölyrakeiden väri vaihtelee paljon (esim. maitohorsma, mesiangervo, apilat, lupiini).

Siitepölypakkaus ei lähtökohtaisesti tarvitse ravintoarvomerkintöjä, koska siitepöly on käsittelemätön elintarvike. Jos korkeaa proteiinipitoisuutta tahdotaan nostaa esille, niin merkinnän pitää olla pakkauksessa. Kahdesta kokoomanäytteestä analysoitiin ravintoarvot. Esim. proteiinimäärä vaihtelee kasvin mukaan (esim. 15 - 27 %).

Jos siis laittaa siitepölypakkaukseen ravintoarvon, niin kannattaa harkita, minkä alueen näytteen mukaan laittaa tiedot: sallittu poikkeama ravintoarvoille on 20 %.

Annelilta saa tarvittaessa lisätietoja. Kootaan tietoa myös SML:n nettisivuille jossain vaiheessa eli esim. siitä miten ravitsemusväittämiä saa käyttää siitepölytuotteissa.


Minna Manninen kertoo siitä, millaisia näkemyksiä hän sai hedelmä- ja marjanviljelijöitä pölytyspalvelun käytöstä.


Suurin syy sille, että ei käytä maksullista pölytyspalvelua, on kyselyn mukaan se, ettei alueella ole saatavilla palvelua. Kyselyyn vastanneista 44 % ei ole saanut mehiläisiä tarvitessaan.

Kaikki viljelijät eivät vieläkään tiedä kaikista pölytyksen hyödystä, vaikka tietämys onkin vuosien varralle parantunut. Pölytyspalvelun hinnasta: tarhaajan pitäisi osata perustella pölytyspalvelun ja mahdollisen biologisen harmaahomen torjunnan hinta. Jotkut viljelijöistä kokevat tekevänsä mehiläishoitajille palveluksen , koska viljelijä tarjoaa paikan pesille ja tukee hunajantuotantoa.

Useimpien viljelijöiden mielestä sopiva hinta on noin 60 e/pesä. Toki pölytyspalvelun hintaan vaikuttaa mm. tarvittava pesämäärä. Suurin osa on valmis maksamaan pölytyspalvelusta, mutta osa viljelijöistä haluaa toimia ennemmin esim. vaihtokaupalla.

Mannisen esityksestä löytyy myös pohjaa hinnoittelulle.

Marjanviljelijöille mehiläisten käyttö näyttää kyselyn perusteella olevan työkalu, jota ei esim. kerrota asiakkaille eikä edes uskota, että siitä olisi hyötyä marjanviljelijän imagolle.

Myös viljelijät tarvitsevat tietoa mehiläisten toiminnasta ja biologiasta. Se auttaa myös hinnoittelusta.

Marja Komppa kertoo innostuneensa mehiläisistä Tarvaalan maatalousoppilaitoksessa 1980-luvulla opiskellessaan. Ensimmäinen pesä kesällä 1986. Puoliso Ari hurahti nopeasti mukaan mehiläsitarhaukseen, ja sitä kautta sitten aika räväkkää kasvua.

Vuonna 1990 Komppa-Seppälät ostivat tilan Korpilahdelta Korpiahon kylästä. Alussa viljelyssa oli mm. sieniä, lampaita, siipikarjaa ja mehiläisiä.

2000-luvulla päätettiin erikoistua mehiläishoitoon. Ylituotantotilanteen vuoksi päätettiin siirtyä pois hunajan myynnistä pakkaamoille, koska pakkaamot eivät ostaneet. Näin päätettiin ryhtyä kehittämään omaa tuotemerkkiä ja ryhtyä pakkaamaan hunajaa. Samalla siirryttiin myös mehiläishoidossa luomutuotantoon, ja ensimmäiset luomuhunajat myytiin 2007.

Nyt talvehtimassa noin 1500 pesää. Tarhapaikkoja on noin 200. Tarhapaikkoja on paitsi Korpilahdella ja lähikunnissa, niin myös pari vuotta Rengossa, Lopella ja Lohjalla.

Voi hyvin -hunajan tuotannon ja pakkaamisen lisäksi myydään emoja ja pakataan muiden hunajaa.

Mehiläishoidossa käytetään palkattua työvoimaa: yksi ympärivuotinen työntekijä, kesällä neljä vakituista kausityöntekijää. Lisksi harjoittelijoita mehiläishoitokouluista eri maista ja vapaaehtoisia ympäri maailmaa.

Tarhakierrokset tehdään yleensä kahden hengen tiimeissä, jotka hoitavat noin 100 pesää/päivä. 2-3 työporukkaa liikkeellä yhtä aikaa. Vuotuinen työmäärä alle 3 tuntia/pesä sisältäen matka-ajat.

Työmäärää ovat lisänneet karhuvahingot. Vuonna 2014 karhut tuhosivat 72 pesää.

http://www.slideshare.net/hunajanet/komppa-voi-hyvin

Ruokatauon jälkeen harrastelijatarhaajana puhuu filosofiaa ja kirjoittamista opiskellut Olli-Pekka Tennilä, joka on myös runoudessaan käsitellyt mehiläisiä. Hän sai vuonna 2013 Runeberg-palkinnon runokokoelmaan Yksinkeltainen on kaksinkeltaista tavoittelee Runeberg-palkinto

Hän kertoo, miten kiinnostui mehiläisistä kymmenkunta vuotta sitten ja luki kaiken, mitä käsiinsä sai aiheesta. Hunaja ei ollut se tärkein syy, vaan nimenomaan mehiläsiet.

Hänestä mehiläiset ja mehiläisten tuotteet ovat kiehtovia. Toisaalta myös puurakenteet kiehtoivat. Mehiläisten myötä ympäristön tarkkailu alkoi muuttua.

Tennilän pari-kolme pesää ovat Pohjois-Savossa, ja hän itse asuu Jyväskylässä. Hän on toivonut asuinpaikkaa, joka mahdollistaisi mehiläisten lähemmän tarkkailun. Tennilällä ei ole autoa, mutta hän harrastaa tavarapyöriä. Onnistuisiko mehiläishoidosta sivubisneksen kehittäminen ilman autoa? Kolmen lapsen isällä aika on myös rajoittava tekijä.

"Runoilijana koen hieman kiusalliseksi sen yhteyden, jonka maallikko voi ajatella runouden ja mehiläishoidon välille. Sekä runoudesta että mehiläisistä on voimakkaita stereotypioita, josta syntyy vähän tympeä loukku."

"Mulla ei ole mitään käsitystä siitä, miten mehiläistarhauksella voisi tehdä elantoa. Se tuntuu yhtä absurdilta kuin runoudellakin eläminen."

Tennilän mielestä mehiläistarhaus on tuonut myös stressiä. Mutta vuosien aikana stressi on hieman helpottanut. "On niin paljon hoitotoimenpiteitä, joista pitäisi tiedää, milloin tehdä ja miten ja milloin olla häiritsemättä pesiä. Hunajaakin on välillä tullut ihan hyvin. Ja propolis kiinnostaa myös puunkäsittelyn vuoksi."

"MIellän runouden jollain tavalla alkutuotannoksi niin kuin hunajankin voi nähdä. Alkutuotanto on tehty yhteiskunnassamme miltei mahdottomaksi."

"Elintaso-odotukset tuntuvat karanneen käsissä. Mikä lienee hunajantuottajien keskiansio? Kirjailijoillahan se on 2000e/v. Minua kiinnostaa se, miten pienimuotoisella hunajantuotannolla voisi elää."

Eviran Sirpa Heinikainen kertoo Suomen mehiläistautitilanteesta 2012-2014. Tämän esityksen materiaaleja ei tule nettiin.

Taustalla on EU:n yhteinen projekti, jossa tavoitteena on ollut saada vertailukelpoista tietoa eri maista. Myös Suomen aineisto on aika laaja, ja kaikkea ei ole vielä analysoitu.

Yhtenä osana tutkimusta oli Tropilaelaps-punkkien ja pienen pesäkuoriaisen tunnistamisen opettelu. Niitä ei löytynyt. Heinikainen kertoo, että on pesäkuoriaisen näköisiä ötököitä, jotka eivät kuitenkaan ole haitallisia: jos yhtään epäilyttää, että onkohan pesäkuoriainen, niin Eviraan näyte.

EMK-näytteissä positiivisia oli 9,9 % vuonna 2014: näytemäärältään (4303) viime vuosi oli huippuvuosi, mtta ekm-positiivisten näytteiden prosenttimäärä oli pienimmillään. Ilmeisesti huhu ilmaisen ekm-näytteen poistumisesta olisi kiirinyt tarhaajille.

Väitöskirjaa Turun yliopistossa työstävä Maaria Kortesniemi kertoo, miten hän on mukana kehittämässä lajihunajien tunnistusta. Nykyisin lajihunajien tunnistus on työlästä, se vie aikaa ja on osittain epävarmaa. Esim. siitepölykoostumus ei automaattisesti kerro hunajan alkuperästä, ja makuaistinkin pitää olla tosi tarkka.

Tekniikkana Kortesniemen tutkimuksessa on NMR-metabolomiikka. Sitä on kymmenisen vuotta käytetty hunajien tutkimuksessa tieteessä. Nyt on jo kaupallinen menetelmä käytössä, jolla voidaan tutkia hunajan alkuperää ja aitoutta.