Kirjoittaja Aihe: Parveiluvietin periytyminen  (Luettu 7182 kertaa)

Tykimies

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 338
  • L-Suomi Kauhajoki
    • Profiili
Parveiluvietin periytyminen
« : 17.06.15 - klo:20:23 »
Oltiin tosiaan viikonloppuna parin päivän emonkasvatuskurssilla. Seppälä ja Lunden kurssittajina.
Vaikka pääpaino viikonlopussa olikin käytännön emonkasvatuksessa, niin teoriaakin ehdittiin käydä jonkin verran läpi.

Oon aina miettinyt miksi se on juuri niin että jos jakaa pesiä parvikennoista niin parveilutaipumus periytyy vahvemmin. Toukka ku toukka, eiks niin.
Miksi hätäemo ja toukansiirto on eri asia? Joskin parviherkkä pesä periyttää silloinkin sen helpommalla.

Mutta Kurssilta tarttui sellainenkin pieni nyanssi matkaan, että kun pesän työlaiset ovat keskenään sisarpuolia, jotka muodostavat erilaisia ryhmittymiä. (Emohan pariutuu 10-15 kuhnurin kanssa) Lisäksi kun aletaan kasvattaa uutta emoa niin kukin työläinen ruokkii vain täyssisariaan jos se on mahdollista.

Tästä voisi vetää ajatuksen että kun parvikuume valtaa pesän, niin vain osa pesän työläisistä on kuumeessa, ja ruokkivat omia parvikennoissa olevia sisariaan. Ne jotka eivät ole kuumeessa todennäköisesti tyhjäävät kennot tai sitten jättävät sen verran huomiotta että toiset ryhmittymät hoitavat sen.
Silloin parviemo erittäin suurella todennäköisyydellä tulevaisuuden parveilija.

Hätäemon tai toukansiirron kohdalla jakauma on geenien kannalta tasaisempi.

Tää on vähä tämmöstä päättelyä irralisista asioista kumminkin vain.
Onko kellään mitään tarkempaa tietoa tätä vastaan tai puolesta? 
« Viimeksi muokattu: 17.06.15 - klo:20:25 kirjoittanut Tykimies »

Pchelovod

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1193
  • Pohjois-Savo, Leppävirta
    • Profiili
Vs: Parveiluvietin periytyminen
« Vastaus #1 : 18.06.15 - klo:07:31 »
Minulla mehiläispesät ovat jalostuneet vaihtamaan emonsa hiljaisena emonvaihtona tai sitten hunajaosaston hätäemoina.  Parveilugeeniä en ole saanut silti niistä kokonaan pois.  Varmaan parveilevan isän jälkeläiset valitsevat edelleenkin omia sukulaistoukkiaan hätäemokasvatukseen.

Jiihoo

  • Vieras
Vs: Parveiluvietin periytyminen
« Vastaus #2 : 18.06.15 - klo:09:01 »
.
Mehiläishoitajat ovat sekaisin näissä pohdinnoissaan. Kuvitellaan jopa sitä että parveilu on huonon mehiläishoitajan ominaisuus ja pilkan aihe.

Parveilu on mehiläisen luonnollinen elämäntapa. Se on mehiläisen tapa lisääntyä.

Lisääntyminen on kaikilla eliöillä elämän tärkein asia. Lukemattomat kasvit ja eläimet kuolevat pois, kun lisääntyminen on tapahtunut.

Mehiläisellä hidas parveilu ja pesän heikko puolustaminen ovat geenivirheitä. Ihminen valitsee jatkokasvatykseen näitä virheellisiä geenejä. Kun emot pariutuvat, risteytyksissä .mehiläisten geenistö tervehtyy ja mehiläisen alkuperäinen luonne astuu voimaan.

Geenien tervehtyminen risteytymisen  kautta palauttaa parveilun ja puolustuskyvyn.

Jaa että toinen sukupolvi.  Jos ostat hitaasti parveilevan emon, toisessa sukupolvessa on enää 1/4 alkuperäisiä geenejä jäljellä.

..

..

 
« Viimeksi muokattu: 18.06.15 - klo:09:04 kirjoittanut Jiihoo »

Jiihoo

  • Vieras
Vs: Parveiluvietin periytyminen
« Vastaus #3 : 18.06.15 - klo:09:18 »
Noin 10 vuotta sitten ostin tunnetuilta hoitajilta emoja ja yritin risteyttää niistä tuottavia, rauhallisia ja parveilemattomia emoja.
Kas kummaa, heikosti parveilevien emojen jälkeläiset alkoivat parveilla kuin pohjoismaalaiset konsanaan. Emoja oli parhaimmillaan 5 eri lähteestä.

Se tarkoittaa että sisäisen siitoksen avulla saadaan kantaan vallitsevaksi omaisuudeksi  tietty geenivirhe. Toinen hoitaja saa vallitsevaksi jonkun muun geeniviirheen. Ja sitten risteytyksissä virhe korjautuu.


Pikkutarhoissa tautialttius tai joku muu ikävä ominaisuus voi pullahtaa esiin tiukassa valinnassa. Esim herkkyys nosemalle o voi vallata tarhan. 



Tykimies

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 338
  • L-Suomi Kauhajoki
    • Profiili
Vs: Parveiluvietin periytyminen
« Vastaus #4 : 18.06.15 - klo:10:08 »
Minulla mehiläispesät ovat jalostuneet vaihtamaan emonsa hiljaisena emonvaihtona tai sitten hunajaosaston hätäemoina.  Parveilugeeniä en ole saanut silti niistä kokonaan pois.  Varmaan parveilevan isän jälkeläiset valitsevat edelleenkin omia sukulaistoukkiaan hätäemokasvatukseen.

Sun tarhauksesta oli varmaan kurssilla puhekin jossain vaiheessa.
On ne sopeutuvaisia eläimiä  :)

Tykimies

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 338
  • L-Suomi Kauhajoki
    • Profiili
Vs: Parveiluvietin periytyminen
« Vastaus #5 : 18.06.15 - klo:10:14 »
Joo.
Jalostaminen puhtaaksi ei useinkaan tuota toivottua lopputulosta. Lunden taitaa puhua jopa että 100% puhtaaseen paritukseen ei edes saisi pyrkiä.

Kuhnurit on myös periaatteessa tärkeämpiä kuin emoaines, mutta ainakaan tässä vaiheessa en ala niitä valikoida tai erityistä paritustarhaa rakentaa, joten valikointi pitää suorittaa emoaineksen kautta ja viedä sellaiselle alueelle pariutumaan missä on ammattitarhaajia = valikoidut pesät.

Jollain se valikointi on suoritettava, ja parveiluhitaus on hyvä lähtökohta, riippuen tietysti tavoitteista, mutta se on yksi kovasti työllistävä piirre.

 Elämää ei voi jalostaa lisääntymättömäksi, koska silloin se ei jatku, mutta mehiläiset lisääntyy monella tapaa ja jos ei keinosiemennystä tai eristystarhaa käytetä niin tervehdyttäviä geenejä tulee aina joukkoon.

Esimerkkejä hyvästä muutoksesta pelkästään emoainesta valikoimalla on paljon. Se on hitaampaa, mutta ehkä monimuotoisuuden ja tautikestävyyden kannalta jopa suotavampaa?
« Viimeksi muokattu: 18.06.15 - klo:10:16 kirjoittanut Tykimies »

Jiihoo

  • Vieras
Vs: Parveiluvietin periytyminen
« Vastaus #6 : 18.06.15 - klo:10:33 »

Jalostus helpottui 25 v sitten kun pohjoismaalainen poistui näyttämöltä.

Sen jälkeen mehiläisten laatu on parantunut. Kiitos keinosiemennyksen ja ammattihoitajien työn. Sadot mitä nyt tulee, niistä ei voinut edes uneksia 20 v sitten.

Mutta hoitajan pitää tehdä omaa jalostustyötään ja aineksen karsintaa .
 jos siitä hellittää, helvetti pääsee irti. Paluu vanhaan luonnonmukaiseen mehiläishoitoon ei maistu hyvälle.

Sigge

  • Vieras
Vs: Parveiluvietin periytyminen
« Vastaus #7 : 18.06.15 - klo:14:21 »
Jospa homma meni niin että pohjoismainen ei koskaan jalostettu, vaan oltiin laiskoja ja otettiin valmiiksi sopivampi rotu isoihin rypsipeltoihin ääreen ja oltiin niin tyytyväisiä kun hunajaa tuli roppakaupalla...

No onko se hunajantuotanto kaikki kaikessa tässä harrastuksessa?

Tykimies

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 338
  • L-Suomi Kauhajoki
    • Profiili
Vs: Parveiluvietin periytyminen
« Vastaus #8 : 18.06.15 - klo:15:35 »
Ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin pohjoismainen ei koskaan poistunut, vaan sulautui italialaiseen. Suomen italialaiset on hyvin erilainen rotu, kuin italiaanot muualla.

Jiihoo

  • Vieras
Vs: Parveiluvietin periytyminen
« Vastaus #9 : 18.06.15 - klo:16:08 »
.
Jos italiaano on sekoittunut johonkin niin krainiin. Kraineja alettiin tuoda Suomeen 80-luvun lopulla.

.



Jiihoo

  • Vieras
Vs: Parveiluvietin periytyminen
« Vastaus #10 : 18.06.15 - klo:16:10 »
Jospa homma meni niin että pohjoismainen ei koskaan jalostettu,

Tällanen käsitys minullakin on.

.

Tykimies

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 338
  • L-Suomi Kauhajoki
    • Profiili
Vs: Parveiluvietin periytyminen
« Vastaus #11 : 18.06.15 - klo:16:43 »
.
Jos italiaano on sekoittunut johonkin niin krainiin. Kraineja alettiin tuoda Suomeen 80-luvun lopulla.

.

Eli pohjolan-italiaano sekoittui kraineihin ;)


Jiihoo

  • Vieras
Vs: Parveiluvietin periytyminen
« Vastaus #12 : 18.06.15 - klo:17:48 »


Eli pohjolan-italiaano sekoittui kraineihin ;)

Harva hoitaja edes  vaihtaa emojaan. Jos alueella on italialaisia ja kraineja, niin totta kai ne menevät sekaisin.

Eikä sellaista edes ole kun pohjolan italiaano. Olen ostanut italialaisia suoraan Italiasta, ja ihan samanlaisia nuo ovat kun Suomessakin.

Olen hoitanut italialaisia 40 vuotta, niissä on kaikenlaisia, mutta ei noita kannata lähteä erottelemaan. Ei ulkonäkö kerro mitään.
« Viimeksi muokattu: 18.06.15 - klo:17:54 kirjoittanut Jiihoo »

mrbee

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 73
    • Profiili
Vs: Parveiluvietin periytyminen
« Vastaus #13 : 18.06.15 - klo:20:31 »
Jospa homma meni niin että pohjoismainen ei koskaan jalostettu, vaan oltiin laiskoja ja otettiin valmiiksi sopivampi rotu isoihin rypsipeltoihin ääreen ja oltiin niin tyytyväisiä kun hunajaa tuli roppakaupalla...

No onko se hunajantuotanto kaikki kaikessa tässä harrastuksessa?

Jokainen voi tuottaa perushunajaa, vaikka omalla takapihalla. Jos haluaa haastetta, niin aloita lajihunajan tuottaminen. Olen sitä mieltä, ei se määrä, vaan laatu on tässä se mitä kannattaa tavoitella. Onhan lajihunajan arvo moninkertainen perushunajaan nähden. Muuten lajihunajan tuottaja saa myös perushunajasta parempaa hintaa ;)

Jiihoo

  • Vieras
Vs: Parveiluvietin periytyminen
« Vastaus #14 : 18.06.15 - klo:21:20 »
,
Jeesus sentään...Parveiluvietin periytymisestä puhuttiin.

No jos annatte parvien mennä, ei tarvitse murehtia hunajan myynnistä.

Minulla pesät keräsivät lajihunajaa voikukasta 3 viikkoa, mutta nyt ne ovat syöneet sen viikossa.
« Viimeksi muokattu: 18.06.15 - klo:22:11 kirjoittanut Jiihoo »